Olemme monien vuosien ajan olleet ihastuneita turistien valtaväylältä syrjässä sijaitsevaan, ikäänkuin uinuvaan ja herkkään La Gomeraan. Viime talvena päätimme laajentaa tietämystämme Kanarian saarista ja teimme matkan meille vielä tuntemattomalle Kanarian saarelle La Palmalle. Sydämestämme jäi palanen rehevän vihreään La Palmaan ja se vaati meitä palaamaan takaisin ja tutkimaan lisää. Jo ensisilmäyksellä tiesimme, että tästä tulee Reissusiskojen uusi kohde. Marraskuussa pääsimme uudestaan tähän monipuoliseen kohteeseen meidän rohkean “testiryhmän” kanssa. Mukanamme oli seitsemän innostunutta ja ihanaa naista.
Jo saarelle saapuminen on hieman mutkikasta. Suomesta ei ole suoria lentoja La Palmalle lainkaan. Yksinkertaisinta on valita lento Teneriffalle, joka kestää 6 h 40 min. Lauttamatka Teneriffalta Los Cristianoksen kylästä Santa Cruziin kestää noin 3 tuntia. Toinen vaihtoehto siirtyä La Palmalle on Teneriffan pohjoiselta kentältä useasti päivässä lähtevillä potkurikoneilla. Koneet ovat kuin paikallisbusseja. Ne ovat lähes huvittavan pieniä ja niihin vain kävellään sisään ja istutaan vapaalle paikalle. Potkurit pyörähtävät käyntiin ja puolessa tunnissa huomaatkin jo olevasi toisen saaren maankamaralla. Me käytimme matkallamme potkurikonetta, joka osoittautui vallan käteväksi keinoksi. Tosin jouduimme siirtymään Teneriffan eteläiseltä kentältä ensin pohjoiseen yöpymään yhdeksi yöksi. Matka sujui hyvin, mitä nyt muutamia jännityksen hikipisaroita vierähti otsalle tuijotellessa potkurin pyörimistä… jaksaako se pyöriä koko matkan… Asia unohtui hetkellisesti katsoessa ikkunasta uskomattoman korkeaa ja kaunista Teiden tulivuorta.
La Palma on yksi pienimmistä Kanarian saarista, pinta-alaltaan 708 km2, pienempiä ovat vain El Hierro ja La Gomera. Onneksemme matkailijoita tänne eksyy vielä varsin vähän, vain hieman yli 200 000/ vuosi, kun esim Teneriffalla vierailee lähes 5 miljoonaa turistia vuosittain.
La Palmalla sataa hieman enemmän kuin muilla Kanarian saarilla ja eikä sitä suotta kutsuta vihreäksi ja kauniiksi saareksi. Paikkahan on varsinainen kätketty helmi. Saaren kauneudesta ei voi kiistellä, sillä niin monipuolinen ja kukoistava se on. Missä muualla maailmassa on näin pienellä alueella niin erilaisia luontotyyppejä, kuten jylhiä vuoristoja, vihreitä palmulaaksoja, laurisilvametsiä, hiekkarantoja ja mustaa laavaisaa kuumaisemaa.
-
Los Cancajosin mustahiekkainen ranta
Matkallamme majoituimme vain yhdessä kohteessa, keskeisellä paikalla Los Cancajosin kylässä hyvätasoisessa hotellissa. Viehättävä piha houkutteli lepotuoleille ja pulahtamaan altaan viileään veteen päivän aktiviteettien päätteeksi. Hotelli sijaitsee hyvin lähellä saaren vilkasta, mutta kuitenkin pientä ja kotoisaa pääkaupunkia Santa Cruzia. Usein kulkevilla paikallisbusseilla pääsee kätevästi ja nopeasti vain noin 5 kilometrin matkan.
Viikon aikana teimme useita retkiä eri puolille saarta. Yksi retkemme kohdistui saaren koillisosaan. Patikoimme Cubo de La Galgan suositulla luontopolulla, joka kulkee laakeripuumetsässä, jossa linnut konsertoivat ja jättimäiset saniaiset peittävät kallioita. Kävelimme nelisen kilometriä vehreässä kanjonissa, jossa kasvoi jättimäisiä, suomukaarnaisia ja harvinaisia apollonlaakeripuita. Polun varrella oli myös makaronesianavokadoja tuhansine lapsineen eli lukuisine puun kannasta nousevine oksineen, jotka näyttävät muodostavan suojaavan verhon puun ylle.
Seuraavaksi menimme Los Tiloksen vierailukeskukseen. Myös täällä ympäristössä kasvaa harvinaista laurisilvametsää. Unesco julisti Los Tilosin biosfäärialueeksi vuonna 2002, ja nykyisin suojelu kattaa koko La Palman saaren. Tutustuimme vierailukeskuksen antiin ja kävelimme kastelukanavan vartta viehättävälle ja huiman korkealle vesiputoukselle. Vesi putosi voimalla alas korkeuksista ja sateenkaaren värit kimmelsivät pisaroissa. Välillä polku mutkitteli valaistussa luolassa, joten otsalamppu oli tarpeeton. Paikka toi mieleemme Madeiran levadat. Retkemme viimeisenä kohteena oli San Andres niminen pikkukaupunki, joka piiloutuu banaaniviljelmien keskelle. Kylä on yksi La Palman kauneimpia. Kaupungissa on toinen toistaan värikkäämpiä rikkaiden kauppiaiden taloja, joiden parvekkeet katsovat kohti Atlantin valtamerta. Teimme kävelyretken kaupungin kujilta alas meren rantaan. Syksyiset tyrskyt löivät vaahtopäitä rosoisiin kallioihi. Haistelimme meren tuoksua ja saimme pärskeitä kasvoihimme. Katsoessamme ylös laaksosta näimme myö Espanjan pisimmän yksikaarisen sillan ja silmänkantamattomiin banaaniviljelmiä.
Toinen retkemme suuntautui saaren eteläisinpään kärkeen Fuencalienteen. Ajomatkat ovat lyhyitä ja matkaa etelään tulikin vain vähän yli 20 km. Matkalla kävimme ainutlaatuisessa Casa Roja nimisessä museossa Villa de Mazon kylässä. Kylä itsessään on jo näkemisen arvoinen jyrkkine liuskekivikatuineen ja Atlantin valtamerelle avautuvine näkymineen. Museossa voi tutustua paikallisiin käsitöihin mm. luonnon materiaaleista valmistettuihin koristeisiin ja vanhoihin pitseihin sekä paikalliseen kulttuuriin. Talo on noin sata vuotta vanha ja kukkaloistoisella sisäpihalla koristeelliset puutarhatuolit odottavat hyljätyn ja yksinäisen näköisenä, että joku istahtaisi hetkeksi levähtämään – aivan kuin aika olisi pysähtynyt.
Pääkohteenamme oli kuitenkin saaren eteläkärki ja matkamme jatkui hyväkuntoista asfalttitietä ajellen. Maisemat olivat täydellinen vastakohta edelliseen retkeemme verrattuna. Edessämme avautui musta, lähes elottoman oloinen, tuliperäinen luonto. Los Canarios on kunnan keskus, josta lähtee monia vaellusreittejä. Kylään päättyy myös Volcano Route vaelluspolku, yksi saaren suosituimmista ja kuljetuimmista reiteistä. Polku alkaa El Pilarista ja on 18 km pituinen. Reitin alkuun on lähes mahdotonta päästä yleisillä kulkuneuvoille, joten taksi tai kaveri joka heittää autollaan on paras vaihtoehto. Reitti on kohtuullisen vaativa, alussa heti jyrkkää nousua. Haastavan ja hikisen nousn jälkeen maisemat ovat pökerryttävän kauniita, joten jokainen väsyttävä askel on vaivansa väärtti. Tulivuorikraatereita, mustaa laavaa ja hiekkaa loputtomiin ja polku, joka on merkattu hyvin kivillä ja viitoilla, kutsuu jatkamaan eteenpäin. Reitille lähtiessä kannattaa myös valita kirkas, aurinkoinen päivä, koska huonolla säällä ja kovalla tuulella korkealla tulivuorten rinteillä voi olla jopa vaarallista. Me emme tällä kertaa patikoineet tätä pitkää polkua, vaan noin 6 kilometrin mittaisen reitin San Antoniosta alas Faro de Fuencalientelle. Ensin kävimme kuitenkin San Antonion tulivuorikeskuksessa, jossa pääsi katsomaan tulivuoren kraateria ja tutustumaan näyttelyihin saaren tulivuorihistoriasta. Lähellä sijaitseva Teneguian tulivuori purkautui viimeksi vuonna 1971. 40 miljoonaa kuutiometriä laavaa virtasi etelään ja länteen muokaten Fuencalienten ympäristöä.
Patikoinnillamme upeat laavahiekkaiset maisemat lumosivat meidät. Polku kiemurteli mustien kukkuloiden välissä. Teneguian tulivuorelle emme nousseet vaan merkattu polku kiersi tulivuoren. Tämä reitti ei ole läheskään yhtä vaativa kun 18 kilometrin Volcano reitti. Ensimmäisen jyrkän alamäen jälkeen matka oli melko leppoisaa loivahkoa alamäkeä. Loppumatkasta meitä kannusti jatkamaan edessämme siintävä meri ja valtavat suola-altaat ja valkoinen majakka. Fuencalienten suolakentät ovat yksi La Palman suosituimpia nähtävyyksiä. Kentät ovat hieno kulttuurimaisema, jossa valkoinen suola, sininen meri ja musta tuliperäinen maaperä muodostavat häkellyttävän kontrastin. Merivesi jää kivien ja saven muodostamaan labyrinttiin, jossa aurinko haihduttaa nesteen, jolloin jäljelle jää vain suola. Pienet, kimaltelevat suolakristallit kerätään käsin. Paikalla on pieni myymälä josta suolatuotteita voi ostaa.
-
Suola-altaat
Matkamme aikana tutustuimme myös saaren pääkaupunkiin Santa Cruziin. Vaikka bussit liikkuvat ahkerasti, me kävelimme rantakatua noin viiden kilometrin matkan hotelliltamme Santa Cruzin keskustaan. Alkumatkasta saimme kävellä hienohiekkaisten rantojen tuntumassa. Kaupunkia lähestyessämme maisemat muuttuivat laitakaupungin teollisuushalleiksi ja kalasatamaksi. Pääsimme ihailemaan Santa Cruzin keskustassa perinteisestä kanarialaista arkkitehtuuria koristeellisine parvekkeineen ja värikkäine rakennuksineen. Oli mukava hengähtää hetki yhdessä kävelykadun monista kahviloista ja vain katsella kaupungin vilinää. Hintataso La Palmalla on kohtuullisen edullinen ja kauppoja Santa Cruzissa on paljon. Ostoshulluus voi iskeä ja löysipä moni meistäkin tuliaisia kotiin viemisiksi ja itsellekin.
Yksi retkistämme suuntautui saaren keskelle Caldera de Taburienten kansallispuistoon. Tie kahden suurimman kaupungin välillä Santa Cruzista Los Llanokseen oli vilkasliikenteinen. Kävimme Caldeira de Taburienten vierailukeskuksessa tutustumassa saaren luontoon ja historiaan. Keskuksessa on myös havainnollinen saaren pienoiskohomalli. Tien toisella puolella pääsee kävelemään lyhyen matkaa polkua keskelle rosoista kivikkoa, joka on kuin pirun peltoa. Maisema on erikoinen ja sieltä saa hyviä kuvia Taburienten vuoristosta.
Nousu ylös vuorille Cumbrecitan näköalapaikalle on kapeaa ja mutkaista tietä. Onneksi yhtään suurta turistibussia ei tullut vastaan. Näköalapaikka on turistien suosiossa ja sen vuoksi on tarkan kontorollin alla kuinka monta kulkuneuvoa voi kerrallaan paikalle mennä. Etukäteen pitää hakea turisti-infosta tai vierailukeskuksesta lupa, jossa on tarkka kellonaika milloin paikalle voi saapua.
Ilma korkealla oli raikas ja aurinkoinen. On hyvä varata mukaan myös lämmintä vaatetusta. Teimme n. 2,5 kilometrin kävelylenkin sananmukaisesti huimaavissa maisemissa. Ensin laskeuduimme hetken matkaa jyrkähköä polkua näköalatasanteelle, josta avautui eteemme korkeiden vuorien ympäröimä rotko. Vuoret olivat kuin turvalliset jättiläiset, jotka suojasivat meitä. Sinistä taivasta vasten piirtyi tummanharmaiden, teräväpiirteisten vuorien jono ja valkeat pilvet lipuivat huippujen reunamilla. Polku kulkee vuoren seinämää myötäillen. Kauniissa, aurinkoisessa säässä näimme alas kraateriin ja ylös vuorten huipuille. Kaikki pitivät retkestä, vaikka muutama päättikin ihailla maisemia vain parkkipaikalta lähtevältä tietä. Tämä on hyvä vaihtoehto, jos kärsii korkeanpaikankammosta. Ylempää näkee maisemia myös vallan mainiosti.
Samalla retkellä tutustuimme myös saaren länsirannikolla sijaitsevaan Tazacorten kaupunkiin. Koska banaani on yksi tärkeimmistä vientituotteista saarella, sijaitsee Tazacorten kaupunki laajojen banaaniviljelmien kätköissä. Banaaniviljelmien sekaan pääsi seikkailemaan ja jopa syleilemään raskaita banaaniterttuja. Kaupunki on myös kulttuurihistoriallisesti arvokas ja siellä sijaitsee Euroopan ainoa banaanimuseo. Charcon kaupunginosassa, kaupungin keskustassa on 1500-1600 luvuilta peräisin olevia kartanoita ja koristeellisia mosaiikkeja. Mosaiikkikoristeisissa pylväiköissä, köynnöksien luomissa lempeissä varjostoissa on penkkejä, joihin jäimme hetkeksi seuraamaan kaupungin elämää. Koska kaupunki sijaitsee länsirannalla, voi illalla ihailla taivaan täyttävää, viipyilevää auringonlaskua.
Viimeinen retkemme suuntautui Roques de los Muchachosin huipulle 2423 metrin korkeuteen, saaren korkeimpaan kohtaan. Tie oli mutkainen ja matka eteni hitaasti. Paikoitellen esteenä oli isoja kivenmurikoita, jotka olivat vyöryneet tien tukkeeksi hidastamaan jo entuudestaan verkkaista vauhtiamme. Pikkuhiljaa maisemat muuttuivat avarammiksi. Paikalla ei valitettavasti ollut yhtä tehokasta paikoituksen valvontaa ja etukäteisvarausta kuten Calderalla oli. Tie päättyi pieneen parkkipaikkaan, joka oli jo aamupäivästä melkoisen täynnä. Siispä aikainen lähtömme kannatti. Poislähtiessämme parkkipaikka ja sinne johtava tie olivatkin jo aivan tukossa.
Roques de los Muchachos on yksi maailman parhaita paikkoja tähtien havainnointiin ja siellä on astrofysiikan observatorio, jonne pääsee vierailemaan vain sovitusti. Maisemat huipulta olivat aivan käsittämättömän upeat. Tuntui kuin koko maailma olisi avautunut edessämme. Me olimme niin pieneniä valtavien vuorten harjalla, rotkon reunalla, huumaantuneina auringosta, maisemista, poluista ja kaikesta kauneudesta. Olimme lähes taivaassa, koska pilvetkin olivat jossakin kaukana alapuolellamme. Rotkon reunalla oli hyvä nojailla turvallisesti jykevään kivimuuriin ja ajatella, kuinka onnellisia olimme, kun saimme nähdä ja kokea tämän. Paikka on yksi vaikuttavimmista, jossa me Reissusiskot olemme vierailleet. Roque de los Muchachos on jo yksistään riittävän hyvä syy tulla La Palman saarelle.
La Palma on monipuolinen ja vihreä saari, jolla on paljon annettavaa. Turistipalvelut ovat hyvät, patikointipolut on selkeästi merkattu ja viitoitettu ja matkailijoita on miellyttävän vähän. Saari elää vielä omaa rauhallista elämäänsä. Me saimme nauttia jo toisen ikimuistoisen viikon saarella. Jos sinulle ei riitä pelkästään altaalla ja rannoilla lepäily, vaan kaipaat lomaltasi seikkailuja, patikointia ja vaihtelevia retkiä, antaa La Palma tähän mainiot puitteet. Tosin retkien jälkeen myös meille uima-allas ja meressä uinti tuli tutuksi ja hyvältä sekin tuntui. Meillä oli onnistunut viikko. Saimme aurinkoa ja sadettakin, mutta eihän vehreys säily, jos ei välillä sada. Palasimme potkurikoneella takaisin Teneriffalle ja sieltä Suomeen. Nyt meillä on kohteenamme kaksi lumoavaa Kanarian saarta La Gomera ja La Palma, jonne haluamme palata uudestaan ja uudestaan. Ehkä sinäkin haluat kokea sen kanssamme.
