Lumoava La Gomera

Lumoava La Gomera

Lumoavan La Gomeran matkaamme oli aikaa reilu viikko. Whatsapp-ryhmässämme viestiteltiin ahkerasti – miten kukin on tulossa lentokentälle ja mitä vielä tulisi pakata mukaan reissuun. Tuntui kuin vanhat kaverit olisivat lähdössä yhdessä matkalle, vaikka vastahan tapasimme muutama kuukausi aiemmin infotilaisuudessa Sadun kotona Hämeenlinnassa. Kaksitoista aikuista naista oli lähdössä meidän siskojen mukaan. Ihmisiä, jotka halusivat matkaltaan enemmän kuin vain aurinkorantaa ja turistimyymälöitä. Ystävyys, luonto, liikunta ja monet toinen toistaan kauniimmat kohteet odottivat meitä lento- ja lauttamatkan päässä.

La Gomera on yksi Kanariansaarista. Saarelle ei ole suoria turistilentoja, vaan sinne pääsee lautalla Teneriffalta. Kohde on kuitenkin matkustamisen vaivan arvoinen, sillä turistimassat jäävät Los Cristianokseen. La Gomeralla näkee aitoa elämää pienissä kylissä, upeita maisemia vuoristossa, karuja rantoja ja vehreitä viljelmiä. Unescon maailmanperintökohde Garajonayn kansallispuiston ainutlaatuinen, harvinainen laurisilvametsä hurmaa jokaisen.

Lauantai, ensimmäinen matkapäivä

Matkamme alkoi varhain aamulla viiden aikoihin. Kokoonnuimme lentokentällä, jonne ensimmäiset olivat saapuneet  jo edellisenä iltana. Pidimme pienen esittelykierroksen ja kerroimme päivän ohjelman, kun koko ryhmämme oli koossa. Muutama ryhmäämme kuulumaton rouvakin innostui Reissusiskoista. Taisimme näyttää melko viihtyisältä porukalta valmiina aktiiviselle luontolomalle.

Reilun kuuden tunnin lento meni mukavasti lepäillen ja lomaa odottaen. Teneriffalla sujahdimme käsimatkatavaroinemme sukkelasti ulos koneesta ja siirryimme meitä odottaviin takseihin ja suoraan Los Cristianoksen satamaan. Me Reissusiskot opetamme kuinka matkalla selviää ilman isoja matkalaukkuja. Käsimatkatavaroin on hauskempi, edullisempi ja näppärämpi matkata. Turhat härpäkkeet voi huoletta jättää kotiin. La Gomeralla voit olla aito ja luonnollinen niin kuin jo 1970- luvulla saarelle hakeutuneet hipit, joita ikähipeiksikin nyt kutsutaan.

Lautta kuljetti meidät vajaassa tunnissa San Sebastianiin, La Gomeran pääkaupunkiin. Nopean merimatkan aikana muutamat onnistuivat bongaamaan delfiineitäkin. Valaita ja delfiineitä liikkuu peräti 28 eri lajia La Gomeran alueen vesissä.

Suuntasimme kohti ensimmäistä päämääräämme Hermiguaa. Korkeat vuoret ympäröivät Hermiguan laaksoa, jonka ilmasto on mitä suotuisin monenlaisten hedelmien ja vihannesten viljelyyn. Majoituksemme oli vanhassa, tunnelmallisessa hotellissa. Tänne luontoa, rauhaa ja patikointia rakastavat matkailijat tulevat yhä uudestaan. Väkemme ihastui kauniiseen ja kotoisaan majapaikkaamme, josta maisemat avautuivat suoraan banaanilaaksoon ja vuorille, jotka olivat kuin satukirjasta.

Päätimme ensimmäisen matkapäivämme yhteiseen ruokailuun läheisessä ravintolassa. Ruoka ja palvelu oli erinomaista ja ruoan lomassa ehdimme jutustelemaan ja tutustumaan paremmin toisiimme. Tunnelma oli kuin vanhojen ystävien kesken. Mainion kanarialaisen aterian jälkeen väen oli hyvä painaa pää tyynyyn ja nähdä unta tulevista seikkailuista.

Sunnuntai, toinen matkapäivä

Matkustuspäivän rasitukset oli nukuttu pois. Söimme yhdessä runsaan aamiaisen, jonka jälkeen olimme valmiita päivään. Ajoimme ylös vuorille Juego De Bolasin luontokeskukseen. Pääsimme ihailemaan toinen toistaan upeampia kasveja, kukkia ja saaren historiaa ja geologiaa. Vierailun jälkeen patikoimme yhdessä noin kahden kilometrin matkan  Mirador de Abranten näköalapaikalle. Näimme auringossa kylpevät huikeat maisemat alas Agulon kylään, merelle ja taustalla siintävälle Teidelle. Uskomaton näkymä ja kokemus. Rohkeimmat kävivät myös kahvion 600 metriä merenpinnan yläpuolella olevalla lasipohjaisella ulokkeella. Seitsemän metriä pitkällä kävelysillalla pystyi kävelemään Agulon laakson maiseman päällä ja saattoi tuntea lähes leijuvansa ilmassa.

Kaikki halusivat jatkaa patikointia alas Aguloon kylään. Matka oli reilun viiden kilometrin mittainen, mutta reitin vaativuus yllätti monet. Polku laskeutui neljä sataa metriä matkan aikana ja jokainen huomasi, ettei alaspäin kulkeminenkaan helppoa ole. Perille kylään kuitenkin selvittiin väsyneinä mutta voittajatunnelmin. Kävelimme viehättävän kylänraitin läpi paikalliseen ravintolaan, jossa pöytämme odotti katettuna. Nautimme maittavia paikallisia kanarialaisia ruokia. Jotkut uskaltautuivat maistamaan jopa jänistä herkullisten ryppypottujen kera.

Päivän päätteeksi uimme hotellimme uima-altaasta, kävimme venyttelemässä joogahuoneessa ja seurustelimme viinilasin tai teekupposen ääressä majapaikkamme viihtyisässä oleskeluhuoneessa.

Maanantai, kolmas matkapäivä

Päivä alkoi yhteisellä aamiaisella, jonka jälkeen tutustuimme paikalliseen käsityömyymälään. Käsityötaidon ihastelun jälkeen olikin aika jättää hyvästit Hermiguan banaanilaaksolle ja suunnata kohti uusia kohteita. Sää oli taas mitä kaunein. Tämä mahdollisti kiipeämisen Alto de Garajonayn huipulle. 1487 metrin korkeudelta maisemat olivat vertaansa vailla. Kulku huipulle oli leppoisaa ja melko vaivatonta, sillä pääsimme lähelle autolla ja huipulle nousi ihan kunnollinen kivetty kävelytie. Väki napsi valokuvia ja kuunteli myös innokkaasti kun kerroimme tietoa ja tarinoita Garajonayn kansallispuistosta, joka on Unescon maailmanperintökohde.

Kävimme la Laguna Granden vierailukeskuksessa, teimme kävelyn vehreässä metsässä ja söimme yhdessä lounaan. Viehättävä paikka, mutta täällä käyvät myös Teneriffalta tulevat päiväturistit bussikierroksellaan, joten turhan paljon väkeä paikalla oli. Siispä jatkoimme matkaamme ja Valle Gran Reyn kaupunkiin saaren länsiosaan.

Valle Gran Reyn laaksoon saavuttaessa eteemme avautui käsittämättömän upean maiseman. Laakso on suojaisa ja saaren lämpimin. Tänne eivät päiväretkibussit tule, sen verran hidasta ajo saarella on sen pienestä koosta huolimatta. Me Reissusiskot löysimme Valle Gran Reyn vuosia sitten ja se lumosi meidät täysin. Täällä aurinko paistaa varmemmin kuin missään muualla saarella. Pikkukaupungissa eletään leppoisasti; patikoitsijat, auringonpalvojat ja hipit sulassa sovussa. Vaikka paikka on pieni, vain reilut 4000 asukasta, täältä löytyy kaikki tarvittava; kauppoja, viihtyisiä pieniä ravintoloita, käsityöpajoja, laavahiekkarantoja ja jopa sujuvasti toimiva terveysasema. Kaikki on lähellä, myös upea luonto.

Majoituimme keskelle kaupunkia suojaisaan, viihtyisään huoneistohotelliin neljäksi yöksi neljän hengen huoneistoihin. Nyt oli aika purkaa matkatavarat, pulahtaa hotellin altaaseen ja nauttia illasta.

Tiistai, neljäs matkapäivä

Aamun saattoi aloittaa huoneistossa keitellen kahvia tai kävellä rannalle johonkin kuppilaan tai leipomoon aamupalalle. Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään El Guron kylästä Valle Gran Reyn laaksoon. Kävelimme pitkin kyläteitä ja polkuja. Näimme paikallista elämää, pikku kappeleita, sieviä majapaikkoja, ihmisiä viljelyksillään ja puutarhoissaan. Pysähtelimme välillä lepäämään ja nauttimaan olostamme. Kävimme lounaalla italialaisessa Macondo-nimisessä ravintolassa. Söimme erinomaista spagettia ja katselimme samalla ravintolan terassilta maisemaa alas rehevään palmulaaksoon. Voisiko olla parempaa.

Matka jatkui täysin vatsoin ja hyvin mielin takaisin El Guron hippikylään. Patikoinnin jälkeen väkemme pelmahti jatkamaan päivää auringosta ja uima-altaasta nauttien tai vain lepäillen huoneiston terassilla tai parvekkeella. Osa jaksoi vielä illan päätteeksi lähteä kuuntelemaan elävää musiikkia läheiseen ravintolaan. Hipit istuskelivat aukiolla jutellen, rumpuja soitellen sekä tulikepeillä ja renkailla taiteillen. Hippien lapset olivat mukana ja leikkivät rannalla. Tunnelma oli kovin rauhoittava ja lempeä. Tänne voisi vaikka jäädä asumaan.

Keskiviikko, viides matkapäivä

Tälle päivälle emme järjestäneet ohjattua ohjelmaa, vaan kaikki saivat nauttia jo tutuksi tulleesta kylästä vapaasti oman mielensä mukaan. Päivän mittaan tapasimme väkeämme milloin missäkin puuhassa.  Huomasimme iloksemme, ettei kukaan jäänyt yksin, vaan naiset kulkivat pareittain tai pienissä ryhmissä. Toki matkoillamme on aina mahdollisuus olla myös osallistumatta retkiin ja olla vaan omassa rauhassa jos niin haluaa. Päivä kului putiikkeja tutkiskellen, uiden, rantoja katsellen, kahviloissa istuskellen ja tunnelmasta nauttien. Kukaan ei halunnut lähteä patikoimaan itsekseen ohjeistamme ja reittiehdotuksistamme huolimatta.

Torstai, kuudes matkapäivä

Aamulla kävimme Mirador Ermita del Santon näköalapaikalla Aruren kylässä. Kävelimme hetken matkaa jyrkkäreunaista patikointipolkua, ja korkeuskammoisimmat jäivät suosiolla odottelemaan näköalatasanteelle. Olemme haaveilleet, että joskus vielä kierrämme koko saaren patikoimalla näitä uskomattomia polkuja seuraillen. Ehkä jonakin päivänä, mutta nyt matkamme jatkui harvinaiseen laurisilvametsään.

Teimme kävelyretken laakeripuumetsän läpi. Ikivihreä ja sadesumuinen laurisilva lumosi kaikki ja oli ehkä matkamme vaikuttavin kokemus. Puissa roikkui kosteaa, kirkkaan vihreää naavaa ja koukeroiset oksat olivat paksun sammaleen peitossa.  Auringonvaloa siivilöityi oksien välistä ohuina kaistaleina. Sadeviitat ja -takit olivat tarpeen, sillä metsä on aina kostea. Sadesumu ei ketään haitannut,  vaan satumetsässä olisi voinut viihtyä vaikka koko päivän.

Jätimme sadunomaisen metsän taaksemme ja jatkoimme kuuluisaan, mutta silti aitoon Casa Efigenia ravintolaan. Ravintola on tarjonnut oman puutarhan antimista tehtyä kasvisruokaa jo vuosikymmenien ajan ja on patikoijien suosiossa. Perheen tyttäret pyörittävät nykyisin toimintaa, mutta iloksemme tapasimme myös rouva Efigenian. Ruoka oli erinomaista, tunnelma lämmin ja kokemus oli yksi matkamme kohokohdista.

Päivä päättyi yhteiseen illanviettoon nyyttikestien merkeissä. Myös meidät oppaat oli kutsuttu mukaan. Mukava ilta yhdessä ryhmäläistemme huoneiston oleskelutilassa. Herkkullisten naposteltavien kera juttu luisti ja muutaman rouvan kudinpuikot suihkivat koko ajan. Olimme kaikki kuin yhtä perhettä. Naurua, iloa ja hauskanpitoa… Ehkä muutama kyynelkin taisi vierähtää, lienee olivat ilonkyyneleitä.

Perjantai, seitsemäs matkapäivä

Oli aika siirtyä matkamme viimeiseen kohteeseen, saaren pääkaupunkiin San Sebastianiin. Ajomatkalla pysähdyimme muutaman kerran ja tallensimme mielemme sopukoihin lumoavan La Gomeran laaksot ja vuoret. Pienessä pääkaupungissa majoituimme kahden hengen huoneisiin yksinkertaisessa kanarialaistyylisessä perhehotellissa.

San Sebastian on alle yhdeksän tuhannen asukkaan pikkukaupunki. Kylämäiseen pääkaupunkiin on helppo tutustua kävellen. Kaupungista löytyvät Kanariansaarten vanhimmat rakennukset, kuten 1400-luvun puolivälissä rakennettu torni Torre del Conte. Kristoffer Kolumbuksen jalanjäljille pääsee Casa de Colon museotalossa, jossa Kolumbuksen kerrotaan asuneen ennen Amerikan matkaansa. Matkamme viimeinen päivä sujui viihtyisissä, joskin vähän haikeissa tunnelmissa. Tunnelmalliset ravintolat kutsuivat istumaan illan viimeisiä hetkiä.

Lauantai, kahdeksas matkapäivä

Nautimme maittavan ja tuhdin aamupalan hotellimme ravintolassa. Edessä oli pitkä matka takaisin kotiin, joten runsas aamiainen oli paikallaan. Oli aika lähteä lautalle ja kohdata toisenlainen todellisuus Teneriffalla Los Cristianoksen vilkkailla kävelykaduilla; sadoittain baareja, ravintoloita, myymälöitä, sisäänheittäjiä ja katukauppiaita. Auringosta ja helposta elämästä nauttivat turistit lähes törmäilivät toisiinsa. Oli vaikea uskoa, että kaksi niin kovin erilaista paikkaa sijaitsevat alle tunnin matkan päässä toisistaan. Muutaman tunnin kaupungilla kiertelyn jälkeen siirryimme lentokentälle ja kohti kotia.

Teneriffalla on varmasti paljon annettavaa matkailijoille, mutta meidän kaikkien sieluihin La Gomera jätti jälkensä. Muistoissa reissusiskomme palaavat ”lumoavalle La Gomeralle” varmasti moneen kertaan.

Leave a Reply